Kauhutarina! Muahahah.

                                                      Luku 1

                                             Henki elää minussa                     

"Kaikki oli vain unta, mutta tuntui todelliselta"

Istuin autossa menossa kouluun, isäni heitti minut ja koulun pihassa nousin autosta. Isäni toivotti minulle hyvää koulupäivää, hymyilin vain ja lähdin jatkamaan matkaa. Kävellessäni tunsin koko ajan kuinka joku olisi kävellyt takanani, käänsin päätä enkä nähnyt mitään. Jatkoin matkaa ja tunsin edelleen kuinka joku lähtisi juoksemaan minua kohti, ja tarttuisi minuun. Yritin itsekin juosta pakoon, mutta askeleet vain tulivat lähemmäksi minua. Käänsin uudelleen pääni enkä nähnyt ketään.. Yhtäkkiä kuitenkin tunsin kuinka joku tarttui minuun, aloin huutamaan ja riuhtomaan itseäni irti. Kaaduin maahan ja huusin niin lujaa kuin pystyin. Yritin nousta ylös mutta hän piti edelleen kiinni kädestäni. Tuttu ääni yritti sanoa nimeäni monta kertaa. En pystynyt tekemään mitään, olin edelleen maassa, ja yritin riuhtoa itseäni irti. Avasin silmäni ja näin ympärillä opettajani ja luokkalaisiani, he tuijottivat minua ja se tuntui kiusalliselta. Nousin nopeasti ylös ja lähdin juoksemaan kohti koulun ovea. Ihmiset tuijottivat minua oudosti ja tahdoin vain äkkiä luokkaan istumaan.
Istuin paikalleni niin kuin mitään ei olisi tapahtunut, kunnes opettaja tuli luokkaan, asia alkoi pyöriä päässäni. En pystynyt katsomaan opettajaa koko tunnin aikana, joten keskityin tarkasti tehtäviin mitä teimme. Opettaja kirjoitti taululle laskuja, muut istuivat hiljaa paikoillaan ja minä yritin laskea laskuja. Laskemisesta ei tullut kuitenkaan mitään. Tunsin sen taas, kuin joku olisi koskettanut olkapäätäni ja puristanut kättäni. Se oli sama tunne, mikä aamullakin. Näin kuinka käteni alkoi muuttua siniseksi, eikä veri enää kiertänyt. Aloin hakkaamaan kättäni pulpettiin jotta saisin veren kiertämään kädessäni. Kuulin kuinka koko luokka alkoi nauramaan. Näin myös ne paskaiset nauru ilmeet ja heidän tuijottavat katseet minua kohtaan. Havahduin kuitenkin siihen kun opettaja huusi nimeäni ja käski minun lopettaa. Kukaan ei ollut edes nauranut, kaikki ihmettelivät vain mitä minä tein ja istuivat hiljaa omilla paikoillaan.

Vihdoinkin tunti oli ohi ja aloin pakkaamaan laukkua ja lähdössä ulos ovesta. Opettaja ehti ottaa kiinni hihasta ja pyytää minua jäämään vielä hetkeksi. Opettaja näytti todella huolestuneelta ja kysyi mitä tämän aamuinen oli ja mitä tuo äskeinen oli. Opettaja olisi vain halunnut puhua kurssini viimeisestä esitelmästä, jonka minun pitäisi tehdä. Istuin hiljaa ja olin vaikeana, sillä en tiennyt mitä selittäisin. Sain kuitenkin selitettyä jotakin ja vaikka hän näytti siltä ettei hän uskonut, en jäänyt luokkaan kauemmaksi aikaa. Lähdin välitunnille ja menin istumaan aulaan. Minulle oli tullut tekstiviesti siskoltani ja yritin lukea sitä. Tämän aamuinen, sekä äskeinen tunnilla tapahtunut jäi edelleen vaivaamaan mieltäni. Ja se sama tuska alkoi taas tuntua. Koko ajan tuntui siltä että kaikki tuijottavat minua, tuntui kuin heidän katseensa lähentyisivät kohti minua ja en pääsisi pakoon tilanteesta. Huomasin yhtäkkiä kuinka luokkalaiseni tulivat lähemmäksi ja alkoivat tuijottaa suurilla silmillä minua. Näin vain heidän silmänsä ja yritin töniä heitä pois naamani edestä. Huusin, riuhdoin ja potkin. Samassa terveydenhoitajani käveli ohitse ja kysyi olenko ok. Avasin silmäni, tajuten ettei edessäni ollut ketään ja luokkalaiseni istuivat sohvalla vierekkäin juttelemassa. Kaikkien päät kääntyivät samaan aikaan katsomaan olinko oikeasti kunnossa. Tuijotin heitä takaisin, vastasin nopeasti terveydenhoitajalle olevani ok ja lähdin juoksemaan kohti kotia.

Juoksin niin nopeasti kuin pystyin ja olin hengästynyt. Seisoin eteisessä ja tuijotin lattiaa. Isäni tuli eteisessä minua vastaan ja kysyi kuinka päiväni sujui. En jaksanut vastata mitään vaan menin omaan huoneeseeni. Isäni jäi katsomaan taakseni, hymähti ja istui olohuoneeseen. Olin niin väsynyt etten jaksanut edes tehdä mitään, joten menin makoilemaan sängylle. Olin nukahtanut ja unessani kuulin koputuksia oveeni, kuulin kuinka oveni narahti ja möreä ääni sanoi jotakin. Ääni lähestyi minua ja aloin huutamaan unissani, kuullessani edelleen möreän äänen. Joku yritti ravistella minua ja yritin päästä pois lähtemällä pakoon. Heräsin pudottuani sängyltä lattialle ja edessäni oli vain tyhjä seinä.
Samassa havahduin äitini kovaan ääneen keittiöstä. Äiti huusi minua edelleen ja lähdin keittiöön. Ruoka oli valmista ja sen syötyä, minä tulin takaisin huoneeseeni. Avasin oven hitaasti, sillä ilmassa leijui outo tuoksu. Ihan kuin huoneessani olisi joku, joku jolla olisi vanhan naisen hajuvettä. Istahdin sängylle ja koko ajan tuntui siltä, kuin joku istuisi vieressäni tai tulisi lähemmäs minua. Nousin sängyltä nopeasti, säikähdin ja olin vähällä törmätä kirjahyllyyni.Yhtäkkiä kirjahyllystäni putosi kirja maahan. Kirja aukesi ja sivut vaihtuivat nopeasti keskelle kirjaa. Kirjan tekstit katosivat ja keskellä sivua luki isolla paksulla tekstillä vain, “I SEE YOU”...