Kauhutarina jatkoa :D

                                                     

Oliko tämä kaiken loppu?

Olin hetken liikkumatta, tuntui kun sydämeni olisi pysähtynyt kauhusta. Huoneen ilmapiiri muuttui synkäksi ja tuntui kun jokin olisi hengittänyt raskaasti niskaani. Koko kehoni tärisi pelosta enkä pystynyt liikkumaan, vaikka kuinka pakotin itseäni kääntymään ympäri ja tutkimaan koko huoneen nopeasti silmilläni, mutta en vain kyennyt siihen. Tunsin sen, sen jonkun, en ollut yksin huoneessa, se oli varma. Yhtäkkiä lattialla oleva kirja pamahti kiinni ja sen sisällä olevat pölyt levisivät huoneen ilmaan ja tekivät siitä entistä raskaamman. Pölyn laskeudettua huomasin että kirjan takakannessa luki jotain, se oli kirjotettu hyvin epäselvästi ja näytti kun se oltaisi raavittu siihen veitsen terävin kynsin. Siihen oltiin kirjoitettu sanat:" NEXT NIGHT, YOU WILL MEET ME, IF YOU WANT TO, LETS DO THIS ONCE MORE?" Tunsin itseni ahdistuneeksi sekä hämmentyneeksi samaan aikaan, miten tämä voi olla mahdollista? Olinko vain väsynyt vai oliko tämä vain pelkkää sattumaa? En osannut enää erottaa totuutta valheesta. Kirjan takakanteen oli myös painettu päivämäärä, jossa luki vuosi 1630. En tiennyt enää mitä minun olisi pitänyt tehdä, koska seuraavat liikkeeni saattoivat määrittää henkeni.

 Tunsin kuinka huoneen ilmapiiri alkoi painaa minua koko aika vaan enemmän ja enemmän. Päässäni alkoi huimata ja kehoni alkoi täristä, kunnes lopulta putosin polvilleni, koska en jaksanut enää kannatella itseäni. Juuri kun olin pyörtymässä, olin makaamassa huoneeni lattialla kyljellään ja en pystynyt liikkumaan vaikka mieleni olisi halunnut paeta huoneesta sillä hetkellä. Yhtäkkiä tunsin sen, kuinka joku henkilö seisoi takanani. Samanlainen vanhahtava naisen hajuvesi peitti huoneen ja tunsin kuinka tuskainen hiki valui niskaani pitkin ruokkien pelkoani. Tunsin käden poskellani ja se ei ollut minun käteni, sekä pitkät hiukset, mitkä kulkivat niskaani pitkin kaulani ympärille. Hahmo kuiskasi korvaani jotain, ihankun se olisi halunnut rauhoitella minua. Ääni kuullosti tutulta mutta kuitenkin tunsin siinä hahmon auktoriteettisen voiman ja vihan mikä tahtoi vain tappaa minut sekä tuhota minut ja repiä raajani irti yksikerrallaan. Silmäni sulkeutuivat koko aika enemmän ja luomeni painoivat entistä enemmän hetki hetkeltä.

Juuri kun silmäni olivat sulkeutumassa huomasin huoneeni televisiosta heijastuksen. Se heijasti silmiini huoneeni ympäristön ja takana olevan tilani, mutta kuitenkin hyvin epäselvästi. Näin huoneessani pitkän verivanan, joka kulki huoneeni ovelta minun taakseni. Joka puolella seiniini oli kirjoittettu sanoja:"I HATE YOU, I WILL KILL YOU, AND I WILL EAT YOU." Juuri kun olin katsomassa takanani olevaa hahmoa television heijastuksen kautta, huomasin vain että henkilö kantoi mukanaan ruostunutta kirvestä, joka oli juuri laskeutumassa kaulani iholle. Henkilö sanoi minulle:"Näin sinä teit minulle, tämä on vain tapani kiittää sinua." Kirves nousi yhtäkkiä ilmaan ja laskeutui entistä vahvemmin alas murskaten kaulani. Sanat vain pyörivät ja yrittiävät paeta ulos suustani, yhtälailla kuin minä. "Minä, minä... mitä minä teen? Oliko tämä täs..sä... onko minulla mitään.. toivoa enää el..ää?" Kuulin ääneni, mutta samalla olin tulossa sokeaksi ja kuuroksi koko tilanteelle, en enää tiennyt mihin haluaisin uskoa.